Suomalaisen sirkuksen lyhyt historia

Sirkus on Suomessa vanhempi ilmiö kuin moni arvaa. Sen historia ei ole yhden suuren sirkussuvun tarina, vaan sarja vaiheita, joissa ulkomaiset vierailijat, kotimaiset kiertävät seurueet, huvipuistot, harrastajat ja lopulta koulutetut taiteilijat ovat kukin jättäneet jälkensä. Alla käydään läpi tärkeimmät käännekohdat 1800-luvun alusta nykypäivään.

Ensimmäiset vierailijat ja kotimaiset sirkukset

Sirkustoiminnan alkuna Suomessa pidetään kesää 1802, jolloin ranskalainen ratsastussirkusseurue vieraili Turussa. Varhainen sirkus oli Euroopassakin pitkälti hevosnäytöksiä, ja akrobaatit, klovnit ja voimamiehet esiintyivät ratsastusnumeroiden välissä.

Ensimmäisenä suomalaisena sirkuksena pidetään Ducanderin veljesten sirkusta, joka aloitti vuonna 1896. Ulkomaiset sirkukset vierailivat maassa 1900-luvun alussa usein, ja ennen ensimmäistä maailmansotaa myös pienet kotimaiset seurueet ammattimaistuivat.

Itsenäistymisen jälkeen tilanne muuttui. Esityksiin kohdistunut huvivero vähensi ulkomaisten sirkusten vierailuja selvästi.

Huvipuistojen ja telttojen vuosikymmenet

1930-luvulla pienet sirkukset kulkivat osana maata kiertäviä tivoleita. Toisen maailmansodan aikana Karhumäessä toimi vuosien 1942 ja 1944 välillä rintamativoli, jossa oli myös sirkus. Sen ansiosta sirkusperinne säilyi sotavuosien yli.

Sodan jälkeen maassa kiersi muun muassa Sirkus Sariola vuosien 1949 ja 1953 välillä. 1940- ja 1950-luvuilla Suomessa vieraili paljon ruotsalaisia ja tanskalaisia sirkuksia, ja 1950-luvulta lähtien sirkus toimi myös Helsingin Linnanmäellä.

Vuonna 1976 aloitti toimintansa Sirkus Finlandia, jonka perustivat Carl-Gustav Jernström ja Leena Jurvakainen. Sen ensimmäinen esitys nähtiin Tammisaaressa huhtikuussa 1976, ja vuonna 2026 se kiersi viidettäkymmenettä kauttaan. Sirkus on perheyritys, kuten kiertävät sirkukset usein ovat: Carl-Gustav Jernström kuoli vuonna 2019, ja nykyään sirkusta johtaa perustajien poika Carl Jernström. Perinteisen telttasirkuksen asemaa helpotti myös se, että huvivero poistui lopullisesti vuonna 1981.

Harrastus ja nuorisosirkukset

1970-luvulla sirkukseen syntyi kokonaan uusi haara: harrastustoiminta. Ensimmäinen suomalainen nuorisosirkus perustettiin Haminaan vuonna 1972. Ajatus levisi, ja nuorisosirkuksia syntyi vähitellen eri puolille maata.

Suomen Nuorisosirkusliitto perustettiin vuonna 1991 kokoamaan harrastussirkuksia yhteen. Vuodesta 1993 lähtien sirkusta on voinut opiskella taiteen perusopetuksena, eli tavoitteellisesti ja vuodesta toiseen etenevänä opintona samaan tapaan kuin musiikkia tai kuvataidetta. Sirkuksen tiedotuskeskuksen mukaan laajaa oppimäärää annettiin kuudessa nuorisosirkuksessa. Vuonna 2016 Nuorisosirkusliitolla oli 45 jäsensirkusta, ja niissä harrasti noin 9 000 ihmistä.

Harrastuskentällä on ollut suuri merkitys koko alalle. Moni nykyinen ammattilainen on aloittanut juuri nuorisosirkuksessa, ja harrastusryhmät ovat tuoneet sirkuksen paikkakunnille, joilla sirkusta oli aiemmin nähty lähinnä kiertueiden aikaan. Tampereella sirkustaidetta on opetettu syksystä 2016 lähtien myös yläkoulussa ja lukiossa.

Harrastajat ja ammattilaiset kohtaavat myös maailman sirkuspäivänä, jota vietetään huhtikuun kolmantena lauantaina. Suomessa päivän tapahtumia ovat koordinoineet Sirkuksen tiedotuskeskus ja Suomen Nuorisosirkusliitto, ja sen aikana nuorisosirkukset ja sirkuskoulut ovat järjestäneet eri paikkakunnilla esityksiä ja kulkueita.

Ammattikoulutus ja nykysirkuksen nousu

1990-luvulla nykysirkus alkoi kehittyä Suomessa omaksi taidemuodokseen. Ranskasta levinnyt ajatus sirkuksesta teatterin ja tanssin sukulaisena löysi täältä hedelmällisen maaperän, ja sen taustoista kerrotaan tarkemmin artikkelissa mitä nykysirkus on.

Ratkaiseva askel oli tutkintoon johtava ammattikoulutus. Turussa sirkuskoulutus alkoi vuonna 1994, ja nykyään Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemia kouluttaa sirkusesiintyjiä ja sirkuspedagogeja nelivuotisessa koulutuksessa. Lahdessa toisen asteen sirkusartistikoulutus alkoi vuonna 1998. Koulutuksesta tuli kolmivuotinen vuonna 2002, ja nykyään sitä järjestää Koulutuskeskus Salpaus suomeksi ja englanniksi. Vuonna 2014 Salpaus sai Lahteen uuden harjoitus- ja esitystilan, joka on varustettu sirkusta varten.

Koulutuksen myötä kentälle alkoi valmistua taiteilijoita, jotka perustivat omia ryhmiään. Noin vuodesta 2000 lähtien Suomeen on syntynyt parikymmentä päätoimista nykysirkusryhmää.

Omat talot, tiedotus ja festivaalit

Ala tarvitsi myös rakenteita, ja 1990-luvun lopulta lähtien niitä syntyi useita:

Sirkuksen tiedotuskeskus kokosi tietoa ammattisirkuksesta, julkaisi alan tilastoja ja edisti suomalaisen sirkuksen vientiä. Se ylläpiti myös Sirkka-tietokantaa, johon on koottu tietoja suomalaisista sirkusteoksista, taiteilijoista ja ryhmistä, ja sai toimintaansa vuosittaista rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Myöhemmin se yhdisti toimintansa tanssin tiedotuskeskuksen kanssa. Cirkon tehtävänä on alusta asti ollut suomalaisen nykysirkuksen edistäminen ja kehittäminen, ja sen talossa harjoittelee tai esiintyy vuosittain parikymmentä ammattiryhmää. Suvilahden sirkustalossa on järjestetty esityksiä ympäri vuoden sen avautumisesta keväästä 2011 lähtien. Noin 1 400 neliömetrin rakennuksessa on toiminut Cirkon lisäksi muun muassa Sirkuksen tiedotuskeskus ja Suomen Nuorisosirkusliitto sekä useita sirkusryhmiä.

Nykysirkusta esitetään nykyään pääkaupunkiseudun lisäksi muun muassa Turussa, Tampereella, Oulussa ja Joensuussa, ja uusia esityspaikkoja on syntynyt myös Pohjois-Suomeen. Festivaaleja järjestetään suurten kaupunkien ohella myös pienemmillä paikkakunnilla, ja paikallisia sirkustapahtumia on viime vuosina syntynyt lisää.

Perinne, joka elää

Suomalaisen sirkuksen erikoisuus on, että eri vaiheet eivät ole korvanneet toisiaan. Telttasirkus kiertää yhä kesäisin, nuorisosirkukset kouluttavat tuhansia harrastajia ja nykysirkus esiintyy teattereissa ja festivaaleilla. Sirkuskulttuuri on myös mukana Elävän perinnön wikiluettelossa, johon kootaan Suomessa elävää aineetonta kulttuuriperintöä. Vuonna 2019 Teatterimuseo otti sirkustaiteen mukaan kokoelmapolitiikkaansa, mikä tarkoittaa, että sirkuksen historiaa myös tallennetaan järjestelmällisesti. Samana vuonna Euroopan komission selvityksessä laskettiin Suomessa olevan 426 sirkusalan ammattilaista.

Historiaan voi tutustua parhaiten katsomalla sirkusta itse, mieluiten eri muodoissa: kesällä teltassa ja talvella teatterissa. Vinkkejä katsomiseen löytyy artikkelista näin nautit sirkusesityksestä. Kun seuraavan kerran istut katsomossa, voit miettiä, kuinka pitkä matka on kulunut siitä kesästä, jolloin ranskalaiset ratsastajat saapuivat Turkuun.